Koirani Savu

d (185)Olen Savu alias Hilpero (Snowstory’s Contact Lost, synt 12.2.2009). Nimeni mukaisesti olen karhunmusta, hilpeä pikku otus.
Tai no ehken nyt niin kovin pienikään vaikka siltä välillä tuntuukin kun tuohon Sumoon vertaa.

 

Jo muutama vuosi sitten kun emäntäni alkoi harkita mahdollista toisen koiran ottamista, hänelle oli tarkan luonteensa omaisesti selvää että ei ennen kuin Sumo on vähintään kolme vuotias mutta mielellään ennen kuin se täyttää neljä. Jotta ikäeroa on tarpeeksi muttei liikaa.

 

Sumon ollessa kolmen ja puolen vuoden ikäinen teputtelin tomerasti tassuillani ensimmäistä kertaa kynnyksen yli.
Sopivan ikäeron lisäksi emännälläni kävi toiveidensa mukainen tuuri, sillä olin samalta kasvattajalta kuin Sumo ja vieläpä niistä vanhemmista joihin emäntäni on kovasti mieltynyt.

 

Sumon tavoin minäkin aloitin tapakasvatukseen ja kursseille osallistumisen heti kotiuduttuani.
Vaikka otan Sumosta kovasti mallia, niin hyvässä kuin huonossa, minulla on kuitenkin ne ’omat juttuni’.
Olenhan oma yksilöni ja vieläpä hyvinkin eri luontoinen.
Emäntäni onkin usein sanonut olevansa onnekas kun on saanut kaksi näinkin eri luontoista saman rodun edustajaa.
Hän pääsee tutkimaan erilaisia käytöksiä, kokeilemaan eri palkkaus- ja motivoimistekniikoiden toimivuutta käytännössä, harrastamaan eri asioita ja näin laajentamaan harrastuspiiriä nykyisten koiriensa kanssa.
Minä puolestani olen hyvin kiitollinen kun olen saanut elämänkumppanikseni koirakaverin, jonka kanssa tulen erittäin hyvin juttuun eikä tarvitse turhia kinata.
Päinvastoin, olen saanut paljon hyviä elämän oppeja.

 

Iloinen luonteeni on myöskin yksi haasteellisimpia puoliani.
Voisin kiivetä jokaisen vastaan- ja kylään tulijan syliin ja nuolla heidät päästä varpaisiin.
Häntäni heiluu vinhaa vauhtia puolelta toiselle.
Emäntäni sanontaa lainaten, olen ’all over the place’.
Olemme kovasti panostaneet vieraiden tervehtimis harjoitteluun ja iloisuuteni sekä energisyyteni kanavointia muihin puuhiin, esim tottelevaisuuteen ja virikkeistämiseen.

 

Ollessani neljän kuukauden ikäinen vietin viikon etsintäkoiraleirillä Pohjois-Suomessa.
Se oli sosiaalistumiseni kannalta erittäin opettavainen leiri, sain paljon erilaisia ihmis- ja koirakontakteja ja pääsin tutustumaan yksityiskohtaisesti pelastuskoiratoimintaan.
Haku, jälki, pelastusetsintä, mikroruutu ja toko kuuluivat viikon ohjelmaan.
Nautin suunnattomasti etsiä ihmisiä umpipiilosta ja nuo silloin saamamme opit ja kokemukset ovat kantaneet hedelmää aina siitä asti.

 

Tavaroiden kantaminen ja noutaminen ovat myös aina olleet lempipuuhiani, joita on vahvistettu ja hyödynnetty koulutuksessani.
Uimisintoni taasen ulottuu aina järvivedestä jokaiseen lätäkköön ja pellon uomaan.
Olen varsinainen vesipeto, haluaisin kovasti sukeltaa kaikkeen, missä vain on vettä.
Paikkaa, jossa on sekä mutaa että vettä, ei voita mikään.
Sinne on päästävä vaikka väkisin.

 

Päinvastoin kuin karvainen kotikaverini olen luonnostani ollut kontaktinhakuisempi, joka on puolestaan helpottanut kasvattamistani ja kouluttamistani.
Kolikon kääntöpuolena mainittakoon kuitenkin että keskittymiskykyni on aika rajallinen, mutta kun harjoitukset pidetään lyhyinä ja niitä tehdään useamman kerran päivässä niin tahti on sopiva.

 

Tiedän myös varttuneeni varsinaiseksi herkkupepuksi koirapoikien silmissä.
Ihmisten kielellä ’keimailu ja flirttailu’ sujuvat minulta luonnostaan ja hyödynnänkin niitä surutta välillä leikkiessäni Sumon kanssa.
Nämä kun sekoittuvat usein leikin tiimellykseen.
Rakastan kaikenlaisia leikkejä ja aivopuuhastelua.
Olen ottanut takaisin etenkin puolen vuoden paussia, joka tuli Sumon kanssa leikkimisessä tämän ollessa toipilaana.
Ajoittain täytyy emännänkin tulla väliin rauhoittelemaan, niin paljon innostumme kuurupiilosta ja yhteisen lelun vetämisestä eikä loppua tahdo tulla millään.
Ettei tule itku pitkästä ilosta.

 

Suunnitelmia on.
Näyttelyyn osallistumisia jatketaan, muutaman kerran on jo tullut käytyä.
Tottelevaisuutta kuulemma myös hiotaan, ihmisten ja tavaroiden etsimistä harjoitellaan kaveriporukassa.
Rallytoko-kärpänen on puraissut emäntääni.
Nyt samoillaan metsissä, treenataan, leikitään ja rentoudutaan kotona.
Metsässä samoillessa olen ajanut aika ajoin verijälkeä, jotta siihenkin saisin tuntumaa.
Pidän siitä kovasti, vaikkakin emäntäni suureksi harmiksi olen myös innostunut käyttämään saalistusviettiäni hiukan liikaa.
Se kun tuppaa avittamaan kaiken liikkuvan perään lähtemistä ja on kaiken lisäksi mielestäni vielä kivaakin.

 

Hännän heilutuksin
Savu

 

Lisätietoja Savusta:

Savu KoiraNetissä

Menu