Koirani Sumo

d (135)Olen Sumo alias Stumppi (Snowstory’s King Crimson, synt 13.9.2005).
Pikkupennusta asti olen ollut vähän sellainen ’marlboro-mies’; mies joka kulkee omia polkujaan.
Ja suunnattoman utelias nenän käyttäjä.
Tiedän kokoni ja voimani ja olen vahvan sukupuolileiman omaava yksilö.
Ihmisten kielellä olen kuulemma myös harkitseva ja itsepäinen joskin sopeutuvainen ja huumorintajuinen.
Oikealla tavalla motivoituna olen äärettömän nopea oppimaan.

 

Jo pikku pentuna ollessani lähes pelkkää tassua ja päätä, oli merkkejä siitä että minusta tulee vesselimäisen luonteeni lisäksi vieläpä isokokoinen jässikkä.
Näin on sittemmin käynytkin.
Alusta asti oli selvää että osallistun emäntäni kanssa pentukurssille heti kotiutumisen jälkeen.
Tämän pentukurssin ja lukuisten muiden kurssien opit ja sosiaalistaminen ovat olleet pohjana ja ehtona hyvän yhteiselon sekä arjen sujumiselle.

 

Kaikki opit ja tietotaitonsa joutuikin emäntäni laittamaan likoon ollessani teini vaiheessa.
Emäntäni joutui omaksumaan uusia tapoja lukea ja motivoida koiria, koska kohtasi kanssani käytösmalleja joihin ei ollut aikaisempien lemmikkiensä kanssa törmännyt.
Kasvattajaltakin onneksi sai tarvittaessa apua, kun mietittiin mitä päässäni kullakin hetkellä mahdollisesti liikkui tai miksi ja miten siihen voisi vaikuttaa.

 

Mikä riemu syntyikään kun teini-iän ’korvien häviämisen’ jälkeen kuuloni palautui ja opit jotka olivat pohjalla ja joiden emäntäni luuli jo hävinneen, kantoivat hedelmää.
Kokemukset ja tieto joita tästä elämänvaiheesta saimme ovat olleet äärettömän rikastuttavia ja lisäsivät jo ennestään emäntäni suurta kiinnostusta eläinten käyttäytymistä ja oppimista kohtaan.
Taitavana koiran kielen puhujana ja käyttäjänä, olen kuulemma ollut erittäin hyvä opettaja mitä elekieleen, käyttäytymiseen ja koirien väliseen viestintään tulee.

 

Nyt olen aikuinen.
Vaikkakin edelleen suunnattoman leikkisä.
Iloisuus ja tasapainoisuus ovat elämäni kulmakiviä.
Kaikenkarvaiset tytöt ovat olleet äärettömän kiinnostukseni kohteena aina viisi kuisesta lähtien ja olenkin kahden pentueen ylpeä isä.
Nykyään olen jo hiukan rauhoittunutkin tyttöjen suhteen, varsinkin nyt kun minulla on vaimokekin omasta takaa kotona.

 

Ehdotonta lempipuuhaani on kaikenlainen nenän käyttö, siksi mejä, sienestäminen ja hajutyöskentely kuuluvatkin harrastuksiini.
Samaten kuin ’hesarin lukeminen’ millintarkasti vieraiden ihmisten vaatteita haistelemalla, siinä määrin että tervehtimissanana meillä onkin ’tulli’.

 

Muutama vuosi sitten siirryin kuivaruuasta barf (bones and raw food) ruokintaan.
Emäntäni iänikuinen kiinnostus kokonaisvaltaista hyvinvointia kohtaan sai hänet kokeilemaan lihaisilla luilla, kasvissoseilla ja sisäelimillä ruokkimista.
Sillä tiellä olen edelleen eikä ole ollut valittamista.

 

Tottelevaisuuskoulussa olen ollut koko ikäni, jotta on saatu arki kulkemaan ja liikkuminen ja eläminen niin kaupungissa kuin maaseudulla sujumaan helpommin.
Kun oikea motivaattori ja palkka löytyy, asioita opitaan muutamasta kerrasta.
Vaikka muutamien liikkeiden opetteluun olenkin suhtautunut ’akitamaisen arvokkaasti’, perusasiat ja –käskyt ovat hallussa.
Koiranomi-opinnoissa mukana oleminen vahvisti sosiaalisia taitojani ja oppimistani vielä lisää.
Näyttelyissä olen saavuttanut Suomen ja Viron muotovalion arvot.
Luonnetestiinkin olen osallistunut.

 

Loppuvuodesta -09 minulta repesivät ristisiteet takajaloista, tapaturmien välillä oli vain muutama viikko.
Toipilasaika oli rankaa ja niin emännälle kuin minullekin tulivat tutuksi koiran kuntoutus ja lihashuolto, mitä kaikkea kuntoutuminen vaatii sekä omistajalta että koiralta.
Ja kuinka tärkeää on koiraa hoitavien ammatti-ihmisten tuki ja apu sitä tarvittaessa; eläinlääkärit ja –hoitajat, hierojat, fysio- ja ravintoterapeutit.
Suuri kiitos kuuluu myös heille siitä että olen reilun puolen vuoden toipumisen jälkeen taasen voimissani.
Ravintoterapeuttia tarvitsin koska emäntäni halusi minun saavan toipilasaikana barf ruuista juuri oikeassa suhteessa ravintoaineita, mineraaleja ja rakennusaineita jotka tukivat kuntoutumista.
Tarvittaessa myös ammattiapu käytöksessä ja uudelleen koulutuksessa on tarpeen, sillä toipilas- ja kuntoutusaika saattavat olla niin koiralle kuin omistajalle henkisesti raskasta aikaa.
Kivun, ravinnon ja toipumisen vaikutus käytökseen on suuri.

 

Ilokseni pääsen taas pikkuhiljaa normaaliin arkeen kiinni.
Samoilemaan metsissä, harjoittelemaan treenikentillä, rentoutumaan pedilläni, leikkimään Savun kanssa.
Rutiineiksi ovat tulleet myös säännöllinen hieronta ja venyttelyt.
Seitsemänkymmentä kiloa elämäniloa!

 

Nuuhkaisuterkuin
Sumo

 

Lisätietoja Sumosta:

Sumo KoiraNetissä

 

Menu